Leiri ja vähän muuta

Olin siis viikonlopun nuortenleirillä naarilassa. Siellä oli kivaa, lukuunottamatta ikävän aiheuttamia kyyneleitä. Leiri oli siis Maken viimeinen ja en voi edes sanoin kuvata miten tulen häntä kaipaamaan. Make oli töissä salon seurakunnassa ja touhusi ja jaksoi meitä n.2,5 vuotta. Hänen kanssaa jaoimme ilot sekä surut ja häneen saattoi aina luottaa. Tuona aika kun oli monissa tapahtumissa hänen kanssaan ym, ehti samaistua ja ainakin minun puoleltani ystävystyä. Nyt kun hän ei enää olekkaan yhtäkkiä joukossamme sähläämässä, lähtemässä tyhmiin vitseihimme mukaan, kuuntelemassa, nauramassa ja laulamassa ihanalla äänellään tuntuu hirvittävän tyhjältä. Todellakin siis tulee ja on jo iso ikävä <3 Toivon että hän pitäisi edelleen yhteyttä vaikka onkin nyt toisessa paikassa töissä, toivoisin ettei hän jäisi pelkästään muistoihin. Joten viikonlopun aikana on tullut vuodatettua monta kyyneltä, mutta myös naurettu ja iloittu. Kiitos Make leiristä <3

Maken eka profiili kuva :D

Oikee make, töissä ekalla rippileirillään salossa.. btw huomaatteko yhdennäköisyyden ton vihreen kaverin ja tän välillä ;)

Toinen asia joka on saanut minut viikonloppuna pois tolaltani ja ahdistumaan on kämppikseni.. en jaksa alkaa selittämään koko ruljanssia tänne, mutta sanon vaan että tätä on jatkunut jo vähän pidempään. Välillä on ihan hyvä olla, mutta sitten taas tulee jotai mikä saa ahdistuksen alkamaan ja palan kurkkuun. Jotenkin tuntuu että kaikki on taas minun vika, se on aina minun vika eikä siihen muuta voi sanoa. Eikä sen puoleen sen vaikutelmankin siitä saa että se olen aina minä joka tekee jotain väärin ja aina minä aloitan kaiken. Vain muutamat tietävät koko tarinan ja mahdollisesti ymmärtävät miten paljon minuun sattuu parhaillaan. En vain tiedä miten palata kotiin, siinä on kaksi puolta, toisaalta haluaisin koska siellä ahdistus saattaisi helpottaa (kunhan ei perheen kanssa tulisi riitaa), mutta toisaalta täällä omassa asunnossa on enemmän vapauksia kuin kotona, eikä tarvitse selitellä mitä tekee mihin menee ja milloin tulee tms. Totta kai äitinikin luona on vapaata nyt kun olen 18v. mutta siellä on kuitenkin rajoja eritavalla kuin omassa asunnossa. En vain tiedä kestänkö tätä ja onko tämä kärsimyksen, kyyneleiden ja ahdistuksen arvoista.. :(

Tosiaan mulla on nykysin kilppari.. tai no se on kyl mun ja kämppiksen yhteinen, mut hän ei sitä kyl tuu saamaan ku muutan pois..EI TODELLAKAAN!!

 Roope on mun rakas lemmikki ja mä en siitä luovu, se on ainoo miespuolinen joka ei petä mua. Se on aina paikalla ku haluu seuraa tai saada itseni hymyilemään.. Vaik kuulostaaki tyhmältä sanoo kilpparista tolleen, ni se on totta. Vaik se on iha hiljanen ja ei oo niinku koira ni se on silti aivan ihana ja se on seurana jos haluaa, sekä sen meno piristää kun katsoo mitä hassua se höntti taas tekee <3 Vaikka se on hidas ja yksinkertainen ni se on rakas!

Eipä tässä kai muuta tällä kertaa..