Why I always have to get disappointed and hurted?..

Olin kokopäivän kotona ja makasin peiton alla katsellen supernaturalia. Päivällä otin torkut koska olin niin väsynyt. Olen palellut kokopäivän ja kuume heittelee ylös ja alas.. rasittavaa. Yritin olla normaali kun kämppis tuli kotiin töistä, onnistuinkin siinä kohtuu hyvin.. Mutta kun hän lähti illaksi ja yöksi pois niin romahdin ja ahdistus sai vallan, eikä asiaa auttanut yhtään asia joka sai silmäni ja aivoni palamaan, en vain pysty ymmärtämään... Nyt makaan sängyssä peiton alla ja kirjotan tätä, en osaa selittää enkä kyl sen puolee haluiskaa tänne selittää tätä, mut pelkästään tä sänky ja siinä olo saa mut itkemään.. joo älkää kysykö, erikoinen juttu. Illalla hetken oli todella kivaa ja sain muuta ajateltavaa ku menin pelamaan kaverin kanssa, nauroin jopa niin paljon että yhdessä vaiheessa vatsaan sattuixD meil oli kyl ihan hulvattomat jutut, sitä ei voi kieltää:D

Miks mä aina joudun pettymään ja miks aina muhun sattuu, petyn joko toisieen/toisiin ihmisiin tai itseeni tai molempiin. Tä ei oo yhtää kivaa, en haluu taas tippuu lähtöpisteeseen, mut en kyllä haluu loukata muita sentakii et yritän pyristellä väkisin. En tiiä loullaisinko jos jatkaisin tätä, enkä tiiä enää tunteistani varmaksi ovatko ne totta.. joten siksi en tiiä louklaisinko erästä pyristelylläni. En haluaisi olla pettymys:C kumpa saisin jostain vastauksen siihen miksi joudun aina pettymään mulle tärkeisiin ihmisiin tai itteeni...

Toivottavasti pääsiäisestä tulisi parempi. Kaveri tulee yöksi luokseni ja juhlitaan hänen syndei:3 noh luulis et siit tulis hauskaa

Univelkaa

Joopa, oon valvonu nyt sen verran tai sit en oo vaa saanu nukuttuu ni mulla on univelkaa iha kivasti.. Meinaan kokoajan nukahtaa kun katon telkkaria. Voi olla et tä johtuu tietty osittain siitä että olen kipeä. Nuortenleirillä oli muutama ihminen jotka tulu sairaiks siellä, ja nyt leirin jälkee useenpi on saorastunut mä mukaan lukien. Toivorravast menis ohi pian, meinaa on hippasen veltto olo eikä saa mitää aikaa nyt:/ mut nyt taidan ottaa päikkärit:)

Why...

Miks ihmeessä elämän pitää aina ja kokoajan riepotella?.. Miksi saan vain pieniä välitaukoja koettelemuksilta ja riepottelulta?..

Tänää aamu ja aamupäivä ei mennyt hyvin, olin alakuloinen ja en edes osaa selittää millainen olin. Sitten olo hieman helpotti kun sain puhuu jollekulle ja sitku näin Veran ja olin hetken äidillä ja kattelin teeveetä ni mul tuli parempi fiilis ja olin iha pirtee.. Oli mukava ajatella jotain muuta hetken ja olla pirteä.. Nyt kun istuskelen sohvalla ja katselen teeveetä ja juttelen kaverille, niin asiat taas muistuvat mieleen ja pelkään tätä iltaa. Toivottavasti tästä illasta tulisi parempi, ihan vaa senki takii et mua väsyttää vähäisten unien takia + olen kipee, joten oli iha hyvä saada unta.

Huomenta vaa

Huomenta.. Itkuinen yö takana ja vain muutama tunti unta. Tänää pitäs kohta mennä kouluun tekemään kuvistöitä ja sitten illalla kokkikerhoon. Ja sit pitää kattoo et millane ilta ja yö tänää tulee, päivästäkään en osaa sanoo muutaku et oon väsynyt ja silmät turvoksissa.

Total breakdown

Ää.. jo toinen teksti tänää. Täst ei kyl tuu sillane pitkä, mut kuitenki pakko kirjottaa jotai. Mä vaa romahdan/romahdin kaiken tän ikävän, surun ja stressin alle, ja siis siihen on useempi syy... Mut joo, en oikee ees osaa purkaa ajatusta sanoiks just nyt. Kuuntelen sängyssä kännykästä biisejä ja asiat pyörii pääs ja palakurkussa koska yritän pidätellä itkua ku kämppis tos vieressä. En vaa enää pysty näyttämään mun oikeita tunteita hänelle vaikka hän joskus auttoki mua nousemaan ylös ja tuki.. mut eipä enää, se on ohi.. tiiän nii hyvin mitä saisin kuulla jos näyttäisin nykyiset tunteeni, ja en tosiaan haluu kuulla sitä, varsinkaa ku sanat pyörii jo valmiiks päässä..
Mut nyt ees koitan nukkuu, vaik unirytmi onki iha sekasi leiri ja kaiken muun menon takii ni kattoo saako ennen kahta unta:) Öitä mussut<3

Leiri ja vähän muuta

Olin siis viikonlopun nuortenleirillä naarilassa. Siellä oli kivaa, lukuunottamatta ikävän aiheuttamia kyyneleitä. Leiri oli siis Maken viimeinen ja en voi edes sanoin kuvata miten tulen häntä kaipaamaan. Make oli töissä salon seurakunnassa ja touhusi ja jaksoi meitä n.2,5 vuotta. Hänen kanssaa jaoimme ilot sekä surut ja häneen saattoi aina luottaa. Tuona aika kun oli monissa tapahtumissa hänen kanssaan ym, ehti samaistua ja ainakin minun puoleltani ystävystyä. Nyt kun hän ei enää olekkaan yhtäkkiä joukossamme sähläämässä, lähtemässä tyhmiin vitseihimme mukaan, kuuntelemassa, nauramassa ja laulamassa ihanalla äänellään tuntuu hirvittävän tyhjältä. Todellakin siis tulee ja on jo iso ikävä <3 Toivon että hän pitäisi edelleen yhteyttä vaikka onkin nyt toisessa paikassa töissä, toivoisin ettei hän jäisi pelkästään muistoihin. Joten viikonlopun aikana on tullut vuodatettua monta kyyneltä, mutta myös naurettu ja iloittu. Kiitos Make leiristä <3

Maken eka profiili kuva :D

Oikee make, töissä ekalla rippileirillään salossa.. btw huomaatteko yhdennäköisyyden ton vihreen kaverin ja tän välillä ;)

Toinen asia joka on saanut minut viikonloppuna pois tolaltani ja ahdistumaan on kämppikseni.. en jaksa alkaa selittämään koko ruljanssia tänne, mutta sanon vaan että tätä on jatkunut jo vähän pidempään. Välillä on ihan hyvä olla, mutta sitten taas tulee jotai mikä saa ahdistuksen alkamaan ja palan kurkkuun. Jotenkin tuntuu että kaikki on taas minun vika, se on aina minun vika eikä siihen muuta voi sanoa. Eikä sen puoleen sen vaikutelmankin siitä saa että se olen aina minä joka tekee jotain väärin ja aina minä aloitan kaiken. Vain muutamat tietävät koko tarinan ja mahdollisesti ymmärtävät miten paljon minuun sattuu parhaillaan. En vain tiedä miten palata kotiin, siinä on kaksi puolta, toisaalta haluaisin koska siellä ahdistus saattaisi helpottaa (kunhan ei perheen kanssa tulisi riitaa), mutta toisaalta täällä omassa asunnossa on enemmän vapauksia kuin kotona, eikä tarvitse selitellä mitä tekee mihin menee ja milloin tulee tms. Totta kai äitinikin luona on vapaata nyt kun olen 18v. mutta siellä on kuitenkin rajoja eritavalla kuin omassa asunnossa. En vain tiedä kestänkö tätä ja onko tämä kärsimyksen, kyyneleiden ja ahdistuksen arvoista.. :(

Tosiaan mulla on nykysin kilppari.. tai no se on kyl mun ja kämppiksen yhteinen, mut hän ei sitä kyl tuu saamaan ku muutan pois..EI TODELLAKAAN!!

 Roope on mun rakas lemmikki ja mä en siitä luovu, se on ainoo miespuolinen joka ei petä mua. Se on aina paikalla ku haluu seuraa tai saada itseni hymyilemään.. Vaik kuulostaaki tyhmältä sanoo kilpparista tolleen, ni se on totta. Vaik se on iha hiljanen ja ei oo niinku koira ni se on silti aivan ihana ja se on seurana jos haluaa, sekä sen meno piristää kun katsoo mitä hassua se höntti taas tekee <3 Vaikka se on hidas ja yksinkertainen ni se on rakas!

Eipä tässä kai muuta tällä kertaa..

Im sorry!

Moi!

Oon tosi pahoillani mut saatte odottaa viel sitä Itävalta postausta. Osittai sen takii et mul ei vaa oo voimii kirjottaa siit tänne nyt, enkä jaksa ihkuttaa sitä reissuu just nyt( vaik siis se oli kyl tosi hyvä reissu!). Toinen syy miks en viel kirjota siit on se et en oo saanu kavereilt niit kuvii sielt mitä haluisin tänne laittaa...

Mut joo kouluviikko oli aivan pyllysät, jos nyt suoraan sanotaan. Perjantaina menin Veran kanssa koulusta salille ja uimaan, ah ihanaa sai kuntoiltuu! Mun piti muuttaa mun elämä ja alkaa syömää terveellisesti ja kuntoilee, mut perjantain se ei viel iha alkanu... ehkä seuraavan sali kerran jälkee sit. Perjantaina meil meni Veeran kaa vähä lujaa Akvaarios, mut ei kai se haittaa... kai? oltii vähä ylikierroksil ja nonii..

Mun piti perjantain mennä Veeralle yöks mut sen vanhemmat ei päästäny koska se oli ollu just kipee :( noh tänää mun sit piti ekaks mennä Veralle päiväks et oltais menty lenkille ym, mut sit hänen äiti ilmotti et haluu olla koko päivän Veran kaa. No kyl mä sen ymmärrän, vaik harmittiki. Sit meinattii Merjan kaa mennä puntil ja uimaa, mut sit Merja ei saanu kyytii saloon, HÖH! :( 

Oon siis toisin sanoen nököttäny koko viikonlopun kotona, paits sit äsken olin draamikses ja näin Lauranki pitkäst aikaa ^^

Kaipaan ihmisii, haluisin viettää enemmä aikaa tiettyjen ihmisten kaa, mut joko ain tulee joku este, tai sit ne ei haluu nähä.

Sit oon nähny viimeset kaks yötä painajaisii, en ees haluu selittää niit tänne...

No joo tää ny oli tälläne tiivistetty juttu... Koitan saada ne wieni kuvat mahd. pian et pääsen kirjottaa siit sitte.

Thanks for reading this! :3